Aineistoa, aineistoa...

Tämänkin blogin päivittämisestä on taas aikaa vierähtänyt, mutta onneksi vierähtäneen ajan kuluessa on tapahtunut edes jotain. Ei kyllä niin paljon, kuin olisi voinut tapahtua, mutta sille on kyllä hyvä syy.

Minut tarkemmin tuntevat tietävät, että vaivoinani on siitepölyallergia. Luulin pitkään, että minua jatkuvasti vaivannut nuha ja yleinen viemäriä muistuttava olo olisi johtunut tästä, mutta niinpä ei ollutkaan: oikea syy oli viallinen nenä, jonka kautta ilma ei kiertänyt suunnitellulla tavalla esimerkiksi poskionteloihin, joista ainakin toinen oli sitten koko ajan ainakin vähän tulehtunut. Viime syksynä yksi lääkäri tajusi katsoa nenääni ja totesi, että sitä kannattaisi ehkä vähän kirurgisesti korjailla. Tämä korjailu suoritettiin helmikuun puolivälissä. 

Korjailun vaikutus oli aika dramaattinen: käytännössä kaikki ne oireet, joita olin monta vuotta pitänyt allergiasta johtuvina hävisivät muutaman viikon kuluessa veitsen heilahtamisesta. Samalla tajusin vasta itsekin, kuinka huonossa kunnossa olin ollut: käytännössä koko viime syksy meni ihmetellessä sitä, miksi minua koko ajan väsyttää, miksi mikään rööri ei ole koskaan auki ja mitä voi oikeastaan tehdä, jos ainoa suunnilleen siedettävä asento on se, kun makaa vasemmalla kyljellään. (Siinä asennossa ei voi muuten oikeasti tehdä kovin paljoa.)

Väitöskirja onkin edennyt nyt keväällä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suurin osa aineistosta alkaa olla kasassa ja kohta voisi vetäytyä omaan pikku kammioonsa analysoimaan sitä ja kirjoittamaan sellaista maailmaa mullistavaa tieteellistä läpimurtoa, joita OKM on meiltä muutaman tilannut. Toinen vaihtoehto on pitää rima vähän matalammalla, jolloin sen yli punnertaminen voisi olla helpompaa. Tässä suhteessa viime aikoina on tullut ehkä hieman realismia peliin, kun on kriittisesti arvioinut yhtä jos toistakin väikkäriä ja todennut, millaisilla tuherruksillakin on tohtorin hattu käyty pokkaamassa. Kyllä minäkin sellaisen pystyn kirjoittamaan. 

Kuva väitöskammiosta. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää pöytähyllyyn, jonka paikalleen asentaminen meinasi olla  käytännän asioissa korkeintaan keskinkertaiselle lehtorille lähes ylitsepääsemätöm suoritus. Ensin paketissa oli vääränlaisia ruuveja, ja sitten kun paikalle saatiin oikeat ruuvit, näytti hylly olevan vinossa. Vatupassi kuitenkin kertoi tämän olevan onneksi vain optinen harha.

Olen myös antanut ensimmäisen jokseenkin virallisen arvion tuotoksen valmistumisesta. Merkkasin tiedekunnan jatko-opiskelijakyselyyn, että tietojärjestelmätieteen väitöskirjani olisi valmis esitarkastukseen syyskuussa 2013. Jos ette kerro kenellekään, voin paljastaa, etten pitäisi ihan mahdottomana, että se matalammalla olevan riman yli pyrkivä tekele voisi olla valmis jo vähän aiemminkin. Näillä mennään.

Silpputyötä ja prokrastinaatiota

Väikkäriblogin viimeisestä päivityksestä on taas vierähtänyt suunnilleen neljännesvuosi, joten lienee syytä raportoida, missä mennään. Taaskaan kaikki ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, mutta homma on kyllä onneksi edennyt.

Ehkä oleellisin mainitsemisen arvoinen asia on se, että olen alkanut oikeasti valmistella väitöskirjan empiirisen osuuden aineiston keruuta ja osittain jopa kerätäkin aineistoa. Oman työni merkittävin aineisto muodostuu erilaisten liikkujien haastatteluista, jotka aion suorittaa tulevana syksynä. Tätä varten olen käynnistänyt esikyselyn, johon vastanneiden joukosta valitsen haastateltavani. Aion pyrkiä haastateltavienkin valinnassa ositettuun otantaan tiettyjen muuttujien suhteen, joten potentiaalisia haastateltavia tarvitaan vielä melko paljon. Ennen varsinaista haastattelu-urakkaa aion toteuttaa ainakin pari pilottihaastattelua, joiden uhrit ovat jo kutakuinkin selvillä. Alunperin ajattelin, että saisin pilottihaastattelu toteutettua jo kesäkuun alussa, mutta nyt näyttää siltä, että ne pitää lykätä elokuun alkuun: aikataulu on hieman heittänyt ihan tässä viime aikoinakin.

Aikataulua ovat sotkeneet taas muut työt, joita voisi kuvata vaikka silpputöiksi. Silpputyöhän tarkoittaa oikeasti työtä, joka on vähän kuin pätkätyötä, mutta jossa yksittäiset työjaksot ovat vielä pätkätyötäkin lyhyempiä, lyhimmillään vain muutamia tunteja. Oma työnikin on viime aikoina ollut ajoittain vähän tuollaista silppua - vaikkakin koko ajan saman työnantajan palveluksessa. Meillä ollaan uudistettu opetussuunnitelmia ja laadittu opetusohjelmia, ja niihin liittyen minullekin on napsahtanut nakki melko usein - varsinkin, kun näitä meillä toteutettuja uudistus- ja laadintaprosesseja ei hyvällä tahdollakaan voi kuvailla oikein sujuviksi, tyylikkäiksi ja tehokkaiksi. Lisäksi "aiemman elämän" eli opetuksen ja gradujen ohjaukset laineita on ollut havaittavissa nykyisissäkin hommissa.

Riittävä määrä tällaista silppua on omiaan syömään voimia ja intoa aika raskaastikin. Olenkin huomannut kärsiväni ainakin jossain määrin prokrastinaatiosta: tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan, mitä pitäisi tehdä, mutta jotenkin koneesta ei vain kerta kaikkiaan löydy niin paljon tehoa, että sen tekemisen saisi alkuun - puhumattakaan lopusta. Olenkin taas ajautunut vähän sijaistoiminnan pariin eli kehittämään työskentelyolosuhteita: olen päivittänyt kotona tietokonetta, koeistunut kolmea eri työtuolia ja säädellyt työpöytien asentoa ja korkeutta vaikka miten päin. Tämän sijaistoimintojen sarjan tuloksena olen nyt vakuuttunut ainakin siitä, ettei väitöskirjan synty jää ainakaan fyysisestä työympäristöstä kiinni: se on kunnossa sekä kotona että yliopistolla. Paitsi, että kotona on esimerkiksi juuri nyt kamalan kuuma. Mutta se on käsittääkseni nopeasti ohimenevä ilmiö.

Kevään aikana olemme jo keränneet aineistoa liikuntateknologiatoimialan yrityksistä. Muutama tunti haastatteluita on jo purkissa ja siististi litteroituina, ja ainakin tällä hetkellä näyttää, että jopa niistä saattaisi irrota jotain tuloksen tynkää. Minulla vain tuntuisi olevan hieman turhan korkea rima sen suhteen, mitä ryhdyn raportoimaan: jotenkin tuntuu, että kun paperia ryhtyy kirjoittamaan, siinä pitäisi olla jo vähintään jokin tieteellinen läpimurto. Toisaalta kun sitten katsoo, millaisia papereita maailmassa julkaistaan, niin eihän niitä läpimurtoja ihan joka paperissa kuitenkaan ole...

Seuraava pohdinnan arvoinen asia olisi se, miten viettää kesä. Minullahan on virallisesti ihan normaali kesäloma, mutta toisaalta on niinkin, että jos jättäisi kesällä lomailun hieman vähemmälle ja keskittyisi tieteen tekoon, tulostakin saattaisi syntyä. Aikoinaan lisensiaatintyöni syntyi nimenomaan suunnilleen yhden kesän aikana: ensin kesäkuun ajelin Suomea ristiin rastiin haastattelemassa ja sitten heinä- ja elokuun päivät istuin ja kirjoitin. Nyt olen harkinnut sitä, että käyttäisin kesää kirjoittamiseen sen verran, että saisin teoriaosuuteni version 0.9 suunnilleen valmiiksi. Toisaalta se olisi varmasti fiksua prosessin sujuvan etenemisen kannalta sitten syksyllä, mutta toisaalta ajatus viiden viikon vetelehtimisestä ruotsalaisdekkareiden kanssa kiehtoo sekin mieltä. Saa nyt nähdä...

Kaksi kirjaa

Väikkäriblogin edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo melkein vuosi, joten lienee tälläkin foorumilla syytä kertoa, että homma on edelleen prosessissa, vaikkei se välttämättä olekaan edennyt ihan suunnitelmien mukaan. Suunnitelmahan oli se, että syksystä 2010 alkaen olisin voinut keskittyä melkein kokonaan väitöskirjan tekoon syyskuun alussa alkaneessa tutkimushankkeessa, mutta ilmeisesti minua suuremmat voimat olivat päättäneet toisin, sillä matkaan on tullut kaikenlaisia mutkia odotettua suuremman opetus- ja hallintokuorman muodossa. Ensi lukuvuonna en aio kuitenkaan oikeasti opettaa yhtään mitään, joten toiveita tutkimuksen etenemisestäkin on.

En minä kuitenkaan ole täysin laakereillani levännyt väitöskirjan vääntämisenkään suhteen. Itse asiassa olen omasta mielestäni edennyt siinä ihan kohtalaisestikin, vaikkei valmista tekstiä vielä kamalasti olekaan. Eteneminen on nimittäin ollut ennen kaikkea työn suunnittelemista ja rajaamista ja siihen liittyvän lähteistön hakemista.

Ehkä kaikkein tärkein tulos, jonka olen tähän mennessä saavuttanut, on se, että päätinkin jakaa hieman sinne tänne sinkoilleen tutkimukseni selkeästi kahteen osaan: tavoitteena olisi jollakin aikataululla kirjoittaa sekä tietojärjestelmätieteen että liikuntasosiologian väitöskirja. Tietojärjestelmätieteen väitöskirjassa on kyse kauppatieteellisestä tutkimuksesta, joka rakentuu palvelukeskeisen liiketoimintalogiikan ja persuasiivisen teknologian ympärille, liikuntasosiologian väitöstutkimuksessa samaa teemaa olisi sitten tarkoitus katsella nimenomaan selvittämällä niitä merkityksiä, joita käyttäjät käyttämilleen liikuntateknologiatuotteille antavat. Ensimmäisen tuotoksen (eli sen tietojärjestelmätieteen väitöskirjan) olisi tarkoitus edelleen olla monografia, ja toisen väitöskirjan toivon syntyvän pikkuhiljaa ensimmäisen jälkeen nippuväitöskirjana.

Minulla on ollut hieman vaikeuksia päättää, kannattaako näitä mestariteoksia kirjoittaa kotona vai työpaikalla. Kotona kirjoittaessa homman voi aikatauluttaa vapaammin ja työskentelyssä on muutenkin paljon enemmän vapauksia kuin työpaikalla istuessa. Toisaalta on niinkin, ettei esimerkiksi kaikki lähdemateriaali mitenkään mahdu kaksiooni siten, ettei se alkaisi jossain vaiheessa olla tiellä ja ärsyttää. Ehkä kaikkein tärkein työpaikan puolesta tähän saakka puhunut tekijä on kuitenkin jonkinsorttinen sosiaalisuuteni: esimerkiksi jokapäiväinen lounastauko kollegojen kanssa on aika oleellinen osa päivää, samoin kaikki se muu vuorovaikutus, jota töissä on tarjolla.

Toisaalta olen huomannut sen, että kotona tulee monesti oikeasti saatua aikaan paljon enemmän kuin töissä, jossa toisaalta on viime aikoina joutunut istumaan aika paljon niiden muidenkin hommien takia. Olenkin nyt päätymässä järjestelyyn, jossa jaan työnteon selvästi etätyön ja työpaikan välillä esimerkiksi suhteessa 2:3 - siis kaksi päivää kotona etätöissä ja kolme päivää ihan työpaikalla viikkoa kohti. Tämän pitäisi onnistuakin riittävällä etukäteissuunnittelulla, joka toivottavasti varmistaa, että kotiin tulee otettua mukaan ne oikeat tavarat, joita kulloinkin kirjoittamiseen tarvitaan. Ja lounasongelman voi ratkaista sopivaan kohtaan sijoitetulla tauolla: työpaikalle ei ole rantatietä matkaa onneksi kuin pari kilometriä, joten lounaalle voi ihan hyvin pistäytyä vaikka kävelemällä. Tämä on järkevää senkin vuoksi, että pieni liikuskelu saa tutkimusten mukaan päänkin toimimaan rivakammin.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee ja näillä mennään. Jatkossa pitää pitää vain huolta siitä, että niille etätyöpäiville ei siunaannu mitään tyhjänpäiväisiä palavereja, joihin pitäisi hinautua paikalle. Jatkan suunnittelua ja ehkä myös sitä itse tekemistäkin.

Se aihe...

Liikunta- ja hyvinvointiteknologia on viime vuosina muuttunut lopullisesti massojen käyttämäksi teknologiaksi. Sykemittarista on tullut yhä useamman kuntoilijankin harjoittelukaveri, ja liikunnan kaupallistumisen myötä yhä useampi kansalainen käyttää teknisesti erittäin pitkälle kehitettyjä ja monimutkaisia liikuntavälineitä. Myös monien perinteisten lajien harrastamisessa käytettävät välineet ovat teknistyneet, ja monet yhteiskunnalliset kehitystrendit (mm. lisääntyvä vapaa-aika, perhekoon pieneneminen, ihmisten kasvava maksuvalmius ja –kyky, väestön ikääntyminen jne.) ovat lisänneet myös monien muiden hyvinvointiin liittyvien teknologian sovellusten kysyntää.

Väitöstutkimukseni tavoitteena on selvittää hyvinvointi- ja liikuntateknologiatuotteiden käyttäjiin ja käyttäjyyteen liittyviä tekijöitä. Perustutkimustehtäviä on kaksi:

1. Millainen on ja mihin perustuu käyttäjän ja hyvinvointi- tai liikuntateknologiatuotteen suhde?
2. Miten hyvinvointi- ja liikuntateknologian käyttö vaikuttaa sen käyttäjän liikuntasuhteeseen?

Käyttäjäsuhde ja käyttäjyys

Käyttäjän suhde hyvinvointi- ja liikuntateknologiatuotteisiin on todennäköisesti hyvin monimuotoinen ja -syinen. Perustavoitteena hankkeessa onkin selvittää, mihin tämä suhde perustuu: miten, miksi ja mihin tarkoitukseen tuotteita käytetään. Lisäksi pyritään selvittämään, liittyykö tuotteiden käyttöön kätkettyjä preferenssejä, jotka ohjaavat hankintaa ja käyttöä. Myös käyttäjien hyvinvointi- ja liikuntateknologiaan jokapäiväisessä toiminnassaan liittämät erilaiset merkitykset ja arvot ovat kiinnostukseni kohteina.

Teknologian käyttö on aina prosessi, ja siksi tavoitteenani onkin selvittää, miten käyttäjän ja liikuntateknologiatuotteen suhde kehittyy käyttökokemuksen kertymisen myötä. Aletaanko teknologiaa käyttää monipuolisemmin? Voiko liikuntateknologia addiktoida? Miten hyvinvointi- ja liikuntateknologiatuotteisiin liittyvät merkitykset kehittyvät käyttäjien kokeilujen, tunteiden ja kokemusten kautta?

Liikuntasuhde

Liikuntasuhteella kuvataan yksilön suhdetta liikunnan sosiaaliseen maailmaan: se kuvaa liikunnan harrastamisen ohella myös ihmisen tietoista ja tiedostamatonta suhtautumista ja asennetta liikuntakulttuuriin sekä sen osa- alueisiin. Hankkeessa on tarkoitus selvittää, muuttaako hyvinvointi- ja liikuntateknologiatuotteiden sekä niihin liittyvien palveluiden käyttö käyttäjänsä liikuntasuhdetta – voidaanko niiden avulla siis esimerkiksi saada aikaan ”liikuntaherääminen” ja edesauttaa aktiivisen liikuntasuhteen muodostumista.

Väitöskirjan kimppuun

Väitöskirjani on ollut tekeillä jo vaikka kuinka kauan - suunnilleen yhdeksän vuotta, jos lasketaan aikaisimmasta mahdollisesta aloituspisteestä. Kun valmistuin ensimmäisen kerran maisteriksi vuonna 2001, ryhdyin saman tien jatko-opiskelijaksi. Tuolloin alkaneen jatko-opiskelun tuloksena syntyi lisensiaatintyö vuonna 2004, ja alkuperäinen aikomukseni oli jatkaa samasta aiheesta (sanomalehtien verkkostrategiat) myös väitöskirjaan.

Aikomukseksihan se sitten jäikin. Väitöskirjalle ei tuntunut löytyvän oikein mistään niin paljoa rahoitusta, että olisin saanut sen kirjoittamiseen oikeasti aikaa - vaikka yliopiston työpaikkoja kuulemma joskus pidetäänkin rentoina ja vähätöisinä, niin voin vakuuttaa, että ainakin minun kognitiiviselle kapasiteetilleni yksi lehtorin homma ja sen hoitaminen on sen verran vaativaa, ettei siinä oikein väitöskirjaa enää iltapuhteina kirjoitella - korkeintaan yksi uusei gradu :)

Nyt tilanne näyttäisi kuitenkin hieman valoisammalta: ei ole täysin poissuljettua, että ainakin seuraavien parin vuoden aikana minulla voisi olla oikeasti enemmän aikaa näille "tutkimusjutuille" ja sen ison kirjan kirjoittamiselle. Ja toisaalta on niinkin, että jostain se aika ja energia olisi löydettävä: meillä kun ei ole oikein mitään, jos ei ole tohtori.

Niinpä aionkin joka tapauksessa nyt pikkuhiljaa tarttua härkää sarvista ja alkaa väsätä sitä väikkäriä. Ulkoisen paineen lisäämiseksi yritän myös pitää aiheeseen liittyvää blogia. Tämä on sen blogin ensimmäinen kirjoitus. Varsinaisen väitöskirjaprojektin aion aloittaa toden teolla syksyllä, kunhan olen ensin elbannut kesän oikein viimeisen päälle, mutta ehkä minä ennen sitäkin voin raportoida tässä blogissa joistain asioista - esimerkiksi siitä, mistä väitöskirjaani teen. Mutta siitä myöhemmin.